Tämänvuotisiin euroviisuihin ottaa osaa ilahduttavan moni kokenut konkari. Tunnollisen viisufanin on hyvä tutustua viimeistään tässä aiheessa tähtien aikaisempiin tekemisiin, jotta voi sitten katsella ensi viikon suorituksia suupielestä historiafaktoja pudotellen, asiantunteva ilme kasvoilla.
Lavaharjoitukset Azerbaidzanin Bakussa ovat viimein alkaneet. Viime sunnuntaina pääsi lavatuntumaa ottamaan Suomen Pernillakin. Artistimme oli jo aiemmin paljastanut, että hänen kisa-asunsa tulee suunnittelemaan Suomen ensimmäinen Muodin huipulle -voittaja Katri Niskanen. Pelkistetyistä ja luonnonkauniista linjoista tunnettu Niskanen on varmasti hyvä valinta, onhan Suomen euroviisukin När jag blundar yksinkertaisen tehokas, kuulas kokonaisuus.
Tämän vuoden suurimmat ennakkosuosikit, Ruotsin Loreenin ja Venäjän ruutimummot Buranovski Babushkit, olenkin jo ehtinyt esitellä, joten annetaan hieman tilaa myös muille vuosikerran mukaville tuttavuuksille.
Tämän vuoden parhaimmasta viisukarsintashowsta ei - yllätys, yllätys - vastannut Suomi, vaan jälleen kerran Ruotsi. Länsinaapurin Melodifestivalen on sellainen ilmiö, ettei sen merkitystä eikä visuaalista ilotulitusta voi ylittää kuin itse kansainvälinen loppukilpailu - joka ei ruotsalaisille olekaan niin kova juttu. Melodifestivalen luo tähtiä ja hittejä, MF-laulut keikkuvat Ruotsin listoilla kuukausitolkulla. Itse biisit eivät aina kovin kummoisia ole, mutta showt niiden ympärillä saavat laulut lentoon. Tyyppiesimerkkinä vaikkapa tämän vuoden kisassa toiseksi tullut Danny Saucedon Amazing, jonka lavatoteutus on niin vänkä, ettei höttöinen biisikään haittaa. Tämä tullaan muistamaan vielä pitkään:
Tämän vuoden euroviisujen asetelmat alkavat olla selvillä. Maanantaina saatiin selville viimeinenkin kilpailusävelmä, kun Ison-Britannian BBC julkaisi tämänvuotisen kilpailukappaleensa. Perinteikkään pop-maan puolesta Bakun lavalle astuu 75-vuotias Engelbert Humperdinck ja sävelmän nimi on Love will set you free. Humperdinck on Tom Jonesiin verrattava viihdemusiikkihahmo (kysykää vaikka isovanhemmiltanne :D ) ja aivan mahtava veto viisukärryiltä aikaa sitten pudonneelta Iso-Britannialta. Jo The Beatlesin kanssa listasijoituksista aikanaan taistellut Humperdinck lähtee kisaan pilke harmaantuneen salonkileijonan silmäkulmassa, mutta kertakaikkisen kauniilla laululla:
Azerbaidjanin euroviisuihin on 75 päivää ja tämänkertainen vuosikerta näyttää ennennäkemättömän hyvältä! Irlanti valitsi kisaan jo toisena vuonna peräkkäin tötterötukkaiset duracell-pupuset, Jedward-kaksosten tämänkertainen biisi on nimeltään Waterline. Viime vuonna kahdeksanneksi sijoittunut Lipstick tasoittaa taatusti tietä jälleen kärkikymmenikköön, onhan euroviisuissa toisto tunnetusti avain menestykseen.
Olihan jännitysnäytelmä. Azerbaidzanin tarmolla rakennettu työvoitto ei ollut yllätys kenellekään euroviisuja pidemmän aikaa seuranneelle, sillä neljä kertaa kisaan osallistunut maa on käyttänyt rahaa jo nyt euroviisuedustuksiinsa takuuvarmasti enemmän kuin Suomi 50 vuoden aikana yhteensä. Kasseja, pinssejä, kyniä, lehtiöitä, jääkaappimagneetteja… niitä on eurooppalaistoimittajien kodit jo pullollaan ja niissä kaikissa liehuu puna-vihreä-sininen Azerbaidzanin lippu. Viime vuonna maan delegaatio vuokrasi omia harjoituksiaan varten Oslosta jäähallin, jotta Safuran esitys olisi ollut h-hetkellä varmasti loppuun asti hioutunut.
Järisyttävän jännittävää viisuiltaa kaikille! Torstain kakkossemi sen näytti, mistä on tämän vuoden Eurovision laulukilpailu tehty: nuoruuden innosta ja suurista yllätyksistä. Tämänvuotisten kisojen suurin tähti Dana International esiintyi aivan puolitehoilla (Jean-Paul Gaultierin punosluomuksesta huolimatta), eikä hänellä ollut tällä kertaa asiaa finaaliin. Niin paljon kuin artistia esikuvana ja rajojenrikkojana ihailenkin, on pakko myöntää, ettei siitä aiemmin kaipaamastani silmien loistosta ja voittamisenhalusta ollut nyt tietoakaan. Aiemmin tehty Ding dong -biisin video sentään on glamoröösi kuten kuuluukin:
Ja jälleen on uuden ihanan viisuillan aika - eikä tällä kertaa tarvitse edes jännittää Suomen puolesta. Luvassa on leppoisa musiikkimaraton Euroopan eri kolkilta ja lavalle astuu peräti kolme viisukonkaria.
Piinaavan jännityksen päivät ovat ohitse, sillä Suomen Paradise Oskar selvitti tiensä upeasti lauantain viisufinaalin. Kuten jo mainittu, temppu ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys. Mutta kyllä kriittisimmänkin katsojan oli myönnettävä Suomen pysähdyttävän esityksen jälkeen, että Suomi finaaliin kuului ja kirkkaasti. Oskarin rauhallinen olemus ja esityksen tunnelma olivat kisassa aivan omaa luokkaansa.
Tänään se sitten tapahtuu! Paradise Oskar astelee Suomen edustajana euroviisulavalle Düsseldorfissa ja laulaa tarinansa Peter-pojasta ja tämän maailmanpelastamishaaveesta.
Kun Düsseldorfissa otetaan vasta tuntumaa viisulavaan ja kaivetaan taistelupoteroita viikon taisteluita varten, voi kotikatsomoissa ottaa rennosti ja katsahtaa rauhassa viisuhistorian suuntaan ja pohdiskella, miten menestyneimmät euroviisuesitykset ovat erottuneet muista kisakappaleista eri aikoina. Ennen arvaamatonta puhelinäänestysaikaa voittajan veikkaaminen oli huomattavasti tätä päivää helpompaa - usein riitti, että esiintyjä oli muita nimekkäämpi, räväkämpi, herkistävämpi - tai irlantilainen. Viisumenestyksen perimmäinen kysymys onkin aina ollut: kuka osaa käyttää annetun lava-ajan (nykysäännöissä 3 minuuttia) tehokkaimmin hyväkseen?
Yksi tämän vuoden odotetuimmista lavanvaltaajista on ehdottomasti Israelin edustaja Dana International - onhan hän kisojen ehdottomasti suurimpia tähtiä ja tällä kertaa ainoa viisuvoittoa puolustava artisti. Düsseldorfissa Dana on aiheuttanut paitsi massiivisia turvajärjestelyjä (kuten Israelin edustajat aina) myös odotettua mediahuomiota. Moneen kysymykseen on jäänyt vastaukset saamatta, sillä diiva on peruuttanut luvattuja lehdistötilaisuuksiaan. Myös ensimmäinen harjoitus herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia: millainen on Danan lopullinen kisa-asu? Miksi hän oli piiloutunut aurinkolasien taakse? Ja miksi ihmeessä hänen lanteillaan keikkui matkatavaroita juomaleilistä lähtien..?
Jos oli Paradise Oskarin poppoo keksinyt upean taustan omalle laululleen, on myös muissa maissa haudottu mietintämyssyllä päänupit kuumiksi. Jo nähtyjen harjoitusten perusteella Kreikan jylhä tanssilaulu Watch my Dance on saanut taustakuvakseen ihmisten pienuutta (jumalten edessä?) korostavat jättimäiset pylväät ja Serbian motown-henkinen Caroban hehkuu räikeissä psykedeliaväreissä ja -kuvioissa.
Kevään suuret juhlat kohtasivat, kun tämän vuoden euroviisujen harjoitukset käynnistyivät Düsseldorfissa vapunpäivänä. 43 maata pääsivät harjoittelemaan lavatuntumaa esiintymisjärjestyksessä, joten 1. semifinaalin kymmenentenä esiintyvä Suomikin kuului ensimmäisten joukkoon. Jo nyt voidaan sanoa, että Saksan viisuista on tulossa kaikkien aikojen visuaalisesti hienoimmat. Yli 54 000 katsojaa vetävä Fortuna-areena on ahdettu niin täyteen huipputekniikkaa, että istumapaikkoja on jäljellä ”enää” 24 000.
Olen Anna M. ja häärään päivätyökseni Otavamedian lasten- ja nuortenlehdissä toimituspäällikkönä. Olen seurannut Eurovision laulukilpailua vuodesta 1980 (mistä joku kelmi saattaa laskea ikäni), ja saanut kokea paikan päällä kansainvälisen loppukilpailun kisahuumaa vuodesta 2000 lähtien.