Olen 14-vuotias tyttö. Minulla ei ole yhtään kaveria. Kuuluin joskus periaatteessa kaveriporukkaan. Meitä on 16, ja muut 15 ovat muodostaneet ”vakiojengin”. Minä vain katson, mitä he tekevät ja kuuntelen, mitä he aikovat tehdä. Tilanne on ollut tällainen jo pari vuotta, mutta vasta viime aikoina olen alkanut miettiä sitä. Kukaan ei jää koskaan odottamaan minua. Kukaan ei koskaan puhu minulle. Kukaan ei koskaan pyydä minua minnekään koulun jälkeen. Nyt varmaan mietitte, miksi minä en sitten itse tee mitään. Minulle on muutamia vuosia sitten käynyt yksi juttu, jonka johdosta luottamukseni kaikkiin ihmisiin on kadonnut.
Tiedän, että voisin kertoa terkkarille ja kuraattorille tästä, mutta en luota heihinkään, koska olen kuullut, että koulumme henkilökunta juoruilee paljon oppilaista. Tiedän, että heillä on vaitiolovelvollisuus, mutta silti luottamukselliset asiat ovat levinneet. Olen hyvin ujo ja sulkeutunut. Olen tuntenut nämäkin ihmiset jo viitisen vuotta, mutta silti en ole pystynyt saamaan kenestäkään heistä luottokaveria tai edes minkäänlaista kaveria. Ja koska olen tällainen kuin olen, vaikea minun olisi yhtäkkiä ruveta olemaan muiden ihmisten kanssa. Minulle jää vain kaksi vaihtoehtoa: roikkua mukana tai olla yksin. En tiedä, onko parempi olla seurassa, jossa kaikki inhoavat, vai olla yksin ja katsoa, kun muut katsovat halveksivasti. Varmaan asiaa auttaisi, jos olisin todella kaunis ja laiha. Te varmaan sanotte, että ei ulkomuodolla ole väliä, mutta niin se vain on. Kaikki suositut tytöt ovat niitä, joiden kanssa ihmiset haluavat viettää aikaa.
Pio
VASTAUS
Hyvä, että kirjoitit! On olemassa kolmaskin vaihtoehto: Kerro tapahtuneesta vaikka nuorisotalon nuorisotyöntekijälle tai kuraattorille. Laki velvoittaa heidät vaitioloon, joten he eivät voi puhua asioitasi eteenpäin. He voivat auttaa sinua ja ohjata eteenpäin. Jos asia on vaivannut sinua näin pitkään ja saanut sinut sulkeutumaan koko ajan enemmän, avun hakemisessa ei kannata odottaa enää yhtään!
Olet vaatinut itseltäsi liikoja, jos olet ajatellut, että sinun pitäisi kyetä luottamaan 15 kaveriin, vaikka luottamuksesi on pahasti järkkynyt. Mitä oikein tapahtui, kun luottamuksesi järkkyi? Saitko mistään silloin tukea?
Ystävyys kehittyy hiljalleen, eikä ystäville tarvitse paljastaa kaikkea itsestään, mutta olisi hyvä, että maailmassa olisi edes yksi ihminen, jolle voisit uskoutua. Nyt tuo ihminen voisi olla ensin joku aikuinen ja myöhemmin vanhempi, ystävä tai seurustelukumppani. Kun olet saanut apua, roolin muuttaminen porukassa voi alkaa.
Lohdutuksena vielä, että vanhempana tytöt ja naiset eivät onneksi enää valitse ystäviään kauneuden ja painon perusteella. Me uskomme, että asiat voivat muuttua ja luottamuksesi muihin ihmisiin voi hiljalleen palautua. Sitten ystävyyssuhteetkin sujuvat.
Jätä kommentti
Psykologi Outi Reinola ja avustaja Emmi Oksanen päivystävät.
Lähetä kysymyksesi tällä lomakkeella.
Sähköpostilla: kimppa@otavamedia.fi
Kirjeellä: Otavamedia, Suosikki, Kimppa, 00002 Helsinki.
