Ystävien ehdoilla

Kimppa

26.1.2011 klo 10:00

Katsottu: 279
Kommentteja: 1

Olen 13-vuotias tyttö, ja olen aina ollut ystävieni tuki ja turva. Aina, kun ystävilläni on huonoja päiviä tai huolia, kuuntelen ja lohdutan heitä, mutta vastapalkaksi en saa mitään. Kun minulla on jotain sydämelläni, he vain vastaavat, että voi, voi. Tämä alkaa jo jonkin verran sapettaa, enkä kohta enää jaksa leikkiä pyhimystä.
Jugi

VASTAUS
Ensinnäkin, Jugi, hatunnosto sinulle siitä, että olet ilmeisesti tosi empaattinen ja ymmärtäväinen ihminen. Osaat kuunnella ja tukea muita - se on harvinaista nykyään! Vaali tuota piirrettä äläkä anna muiden käyttää sitä hyväksi.

Onneksi esitit itse ratkaisun kirjeessäsi: Älä enää pyri pyhimykseksi! Sinulla on samanlainen oikeus ystävien huomioon ja tukeen kuin kaikilla muillakin. Mutta ilmeisesti ystäväsi ovat sinua tollompia ihmisiä, eli eivät osaa asettua toisen asemaan, kuten sinä, ja kuunnella. Siksi sinun kannattaa sanoa heille, että sinuakin pitää kuunnella. Meidän on nimittäin itse määriteltävä, kuinka muiden tulee meitä kohdella - muuten he saattavat tottua siihen, että jotakuta saa aina käyttää huolien kuuntelijana. Roolin muuttaminen ei tietenkään käy käden käänteessä, mutta siksi sinun kannattaakin aloittaa heti.

Seuraavan kerran, kun joku ystäväsi avautuu sinulle, ehdota seuraavaa harjoitusta: Ystäväsi saa puhua 15 minuuttia, ja sinä kuuntelet. Sitten on sinun vuorosi. Saat puhua 15 minuuttia eikä ystäväsi saa kertoa väliin mitään omista asioistaan. Hänen pitää kuunnella. Eikä haittaa, vaikka omalla puhevuorolla tulee hiljaisia hetkiä; hiljaisen tauon jälkeen voi taas jatkaa. Aseta myös itse rohkeasti rajat sille, milloin sinä jaksat tukea muita. Jos olet esimerkiksi väsynyt koulusta ja kotonakin on kinaa, vastaa kaverillesi, ettei sinun sovi nyt juuri jutella hänen kanssaan, mutta kuuntelet häntä huomenna/viikonloppuna, kun sinulla on paremmin aikaa.