Kommentit 18
Mulla on pari todella luotettawaa kaveria joille voin kertoo mitä tahansa ja toistepäi. Mut haluisin kyl erään henkilön kanssa olla ja jakaa kaikkii asioita ja salaisuuksia ja voisin aina luottaa häneen…
enkerrooo
No ei oikeen oo luotto tai parasta ystävää. Oon nii hiljanen et kukaan ei jaksa tutustuu tai olla munkaa, mut on mulla muutama iha ok frendi :)
Insane
Mä olen todella yksinäinen ja en voi kertoa kenellekkään mistään asiasta . Kamuja oli pari vuotta sitten mutta nekin jätti.Aina vaan yksin tää ei ole enään elämää :(
Girl
Mä tunnen itteni tosi yksinäiseks aika useinki. mul oli pari kaveria joille pystyin puhuu kaikest viel ehk kuukaus sit mut nyt kumpaakaa ei kiinnosta enää pätkääkää mun asiast. kyl mä niille kelpaan olkapääks mut ne ei sit voi mua kuunnella. vastaavaa ok tai sit ei ollenkaa. ärsyttää sellaset ihmiset iha sairaasti!! nii mulpa ei oo nyt ketää sellast kaverii jolle vois kertoo murheit tai ees niit ilosii juttui ku ei noit kiinnosta ees ne iloset.
minävain
Menetin kaikki ystäväni samalla kertaa ja silloin minusta tuli tosi hiljainen ja ujo enkä uskaltanut ottaa kontaktia keneenkää ja sama tunne on edelleen. Jäi mulle sentään pari mukavaa kaveria, joista suurin osa on serkkuja ja se tuntu riittävän aluksi. Mutta sitten mua ei enää kiinnostanu oikein mikään ja lymysin vain huoneessani koneella, kirjoja lukien tai elokuvia katsellen. Masennuin ku olin niin yksin ja kaipasin seuraa.. Tietenkin olin niiden vähäisien kavereiden kanssa usein mutta aina kun tulin iltaisin kotiin olin yksin.. Viime kesänä jouduin muuttamaan pois paikkakunnalta koulun takia
ja tietenkin ne vähäiset kaverit jäi sinne.. Olen yrittänyt saada kavereita mutta aina tulee sellanen tunne etten tiedä mitä sanoisin ja vajoan yksin jonnekkin kauas muista. Nyt olen yksinäisempi kuin koskaan ja se masentaa mua tosi paljon ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä eikä ole ketää kelle puhua…. käyn katsomassa niitä vähäisiä kavereita n. kerran 2 kk. jos ees niin usein. Toivoisin että saisin ystäviä mutta olen niin ujo etten kehtaa mennä juttelemaan kenellekkään ja pelottaa että nolaan itseni kaikkien edessä.. Enkä edes halua puhua kenellekkään, sillä ketä kiinnostaa toisten huolet ku omia on tarpeeks itelläänki ?
monta ystävää muttei seur...
minulla on parhaan ystäväni lisäksi 3 todella ihanaa ystävää joiden kanssa olen. Heidän lisäksi minulla on muutama ihan ok kaveri… mutta olen silti yksin, koska kaikki ystäväni asuvat samalla pihalla ja paras ystäväni asuu vastapäätä heidän pihaansa. kamuni asuvat sitten taas lähellä tisiaan, eikä siten kenelläkään tule tarvetta soittaa mulla ja pyytämään ulos, vaan miä teen sen aina… ainakin joskus…
lifeisgrea t
pitää tänne saada vähän ilosempaakin tekstiä, ettei vaikuta siltä että kaikki nuoret on masentuneita elämästään.Olen tyypillinen finninaama joka on epävarma itsestään, tyttö ja viisitoista vuotta. Minulla on kuitenkin kavereita, joitakin jotka olen tuntenut syntymästäni asti tai ala-asteelta, he kertovat minulle murheitaan ja päin vastoin. Ylä asteella sain uusia kavereita mutta vanhat pysyi ja nyt minulla on kavareita isolla ikähaitarilla. Asun pienessä kunnassa ja valehtelematta tulen hyvin toimeen kaikkien ysiluokan tyttöjen kanssa. Osa on tosin hmmm pinnallisempia kuin muut. Kaverieni seurassa
höpötän ja vitsailen paljon ja olen muutenkin aika sosiaalinen. Olen ilmeisesti hyvä kuuntelija. Olin ainakin ennen aika hiljainen uudessa seurassa ja vielä yläasteen alussa en uskaltanut ruveta puhumaan vieraiden samanikäisten kanssa. Aikuisten kanssa kyllä puhun. Seiskalla sitten kokeilin hymyillä. Hymyilin vain iloisen näköisenä ilman mitään syytä ja kappas vain, aivan oudot ihmiset tulivat puhumaan minulle. Nyt tosiaan olen sosiaalisempi, ja kumma kyllä jopa puolitutut, joita tapaan vain koulussa, en vapaa ajalla, kertovat minulle huoliaan. en ajattele pahaa muiden ulkonäöstä tai ole ennakkoluuloinen ja kai sen huomaa päältä päin. Olen oikeastaan ylpeä siitä että minuun luotetaan niin paljon. nykyisiä ylä-asteelta saamiani kavereita on osaa kiusattu ala-asteella, joko hyvästä koulumenestyksestä tai vain siitä miten tyyppi reagoi kiusaamiseen. Itseäni ei ole koskaan kiusattu, ties minkä takia, koska olisin aiemmin ollut aika hyvä kohde; finnit naamassa, vähän pyöreyttä ennen pituuskasvua ja hammasraudat oikein houkuttelevat kiusaamaan. Ainakun luen jostain jonkun tekstiä kuinka jollain ei ole ystäviä minun tekee mieli kaivaa tyyppi esiin ja mennä puhumaan. Kenties keksin juuri tulevaisuuden ammattini! Poikaystävää minulla ei ole, ja sellainen olisi ihan mukava saada, mutta täytyy sanoa että miedän koulussa ei yksinkertaisesti ole ketään. Pieni koulu ja vähän poikia ja vielä melkein kaikki on vielä vähän kehitysvaiheessa ja käyttäytyy kuin pikkupojat. Yllättyisitte jos tietäisitte. Heitellään mandariinia tunnilla? mennään penkin alla opettajaa piiloon? päästellään epämääräisiä apinan soidinhuuto ääniä? tervetuloa pohjanmaalle vaan. :D
jokuvaa
olin ennen suosittu ja oli paljon kavereita, mutta sitten paraskaveri jätti mut ilman syytä ja sen seurauksena menetin kaikki siinä porukassa kulkeneet kaverit. on mulla koulussa kavereita, mutta vain siellä olen niiden kanssa.
mutta vapaa-ajat vietän yksin, ja se on raskasta, kun ennen ollut joka päivä iltaan asti menossa ison porukan kanssa. mutta yhtäkkiä käy näin.
MGNOT
ainoon kaverin jättäminen sattu tosi paljon. mutta jos kaveri/ystävä jättää, siitä vaan näkee et se ei ois ollu oikee kaveri. se vaan erottaa hyvät kaverit huonoista.
Mutkin ”jätetty” parhaiden ystävien toimesta, tosin taisi tapahtua ihan syystä, oon muuttunu aika paljon sitten parhaiden aikojen :D Kavereita kuitenkin on, vaikkei sellaista tiivistä porukkaa missä jaetaan kaikki yms.
Yksinäisyys on mulla lähinnä tunne, jonkinlaista ulkopuolisuutta ja sellaista. Yritän sysätä sen yleensä pois mielestä, koska musta tuntuu etten sais murehtia sitä, koska jotkut on ihan fyysisesti yksinäisiä ja täysin vailla mitään kontakteja, joten mun pitäis olla vaan kiitollinen siitä mitä mulla on. Tykkään sitä paitsi olla itsekseni, tosin välillä ois ihana jutustella ja puuhailla
jonkun sellasen kanssa, joka ois samoilla aaltopituuksilla.
Olin aika pitkään maassa asian takia, mutta nykyään oon jotenkin tottunut siihen eikä siitä ole hirveesti haittaa. Toki yritän keksiä itselleni harrastuksia ja etsiä uusia tuttavuuksia mm. internetistä, mutta tähän asti ei ole vielä kala napannut. Mulle kelpaa periaatteessa ihan kaikki seura, mutta haluan kuitenkin että kemiat osuu kohdalleen :)
Joku
no mulla on yks ystävä jonka kanssa me jutellaan ja tehään kaikkee. on mulla muitakin kavereita, mutta niille en melkeen ikään puhu…oon ihan hiton ujo. no sitten tänään se ystävä jätti! yhden jutun takia jota tässä en ala selittää. tai sen voin sanoa että se pakotti mua enkä halunnu ja se sano mua sitten pelkuriksi O.O!
sitten me ei juteltu ja kun kellot soi mä menin tuhatta ja sataa sisälle. no huomenna nähää mitä tapahtuu. toivottavasti kaikki menee hyvin…
seko
Mul on yks hyvä ystävä, jonka kanssa oon aina koulussa ja noin 1-2 kertaa kuussa myös vapaa-ajalla. Sille ystävälleni mä voin puhuu melkeen kaikesta, mut silti.. Mul oli ennen kolme muuta kaverii, mut ne jätti mut ku mä masennuin ja aloin kertoa niille mun huolista eikä ne jaksanu sitä. Ja niitten lisäks mul on ollu yks kaveri koko elämäni ajan, mut nyt mä en oo ollu sen kaa varmaan vuoteen kun se vaan bilettää uusien kavereittensa kanssa. Ja noitten kaikkien lisäks vielä yks kaveri, jota en oo tavannu moneen kuukauteen, en tiedä miks, se ei vaa vastaa puhelimeen, paitsi nyt mä sain sovittuu että
oon sen kaa tällä viikolla. En tiedä oonko yksinäinen, ku aika useet nää mun kaverit jotenki pitävät mua tyhmänä tai jotan, ja oon tosi ujo joten en uskalla tutustua ihmisiin. Mut mitä väliä sillä on jos on yksinäinen??? Mä muistan kolmosella itkeneeni joka välitunti yksinäisyyttä kun en ollu vielä tavannu tätä mun ystävää. Mut miks ihmees mä itkin? Yksin on paljon kivempaa, ku ihmisten keskellä..
Mina
Mulla ei ole enää ollenkaan kavereita. Ei yhtään. Siks joudun purkaa tunteeni päiväkirjalle.
tilta
Viime vuonna vaihdoin koulua kun menin yläasteelle. Paras kaverini tuli samalle luokalle kahden muun parhaan kaverini kanssa. Koko 7 luokan ajan he ovat hiljalleen jättänet minut pois ”jengistään” emmekä ole enää läheisiä. Minulla on kavereita muilta luokilta mutta ne ovat enemmänkin vain koulukavereita eikä minulla ole oikein ketään koulun jälkeen. Tarvitsisin jonkun jolle voisin kertoa KAIKEN! olin niin totunut siihen entisen parhaankaverini kanssa. Kaikki päivät olen vain kotona- käyn juoksemassa ja lenkitän koiriani yksin. Tuntuu ettei kukaan välitä vaikka minulla on rakastava perhe. Siksi jos joskus olen talon ulkopuolella tekemässä jotain sosiaalista olen äitini kanssa, tai käyn mummollani. Kirjoitan myös päiväkirjaan tunteistani.
Hiljainen tyttö
No mut on aika monestikkin jätetty yksin esim välkillä tai jos ollaan oltu porukalla esim kylällä ! no mut oon aika yksinäinen ja hiljainen esim kun tunnilla kaikki huutaa ai juttelee niin mää istun siiinä nurkassa missä mun pulpetti on :( et ei mul sillai oo ees enää parasta kaverii paitsi mun pikkuserkku ja mun veljen tyttöystävä siinä ne varmaan on :( mut ihan jees elämä mulla on ja sit jos kerron mun kavereille jotai niin se leviää eteenpäi ! :(((
molari1
Mul on hyvii kavereit ja ne käy samaa kouluu kun mä mut ne asuu aikast kaukan et ainakin koton oon yksinäinen. Ja välil koulus kun tuntuu ettei ne ymmärrä hökkäsen pöläystäkään
mimii
joo mulla on sama juttu, oon suht suosittu meijän koulus ja mul on paljo kavereit koulun ulkopuolelki, mut eipä mulla tääl korves ketää naapurii silleen oo eikä mun vanhemmat ehdi mua aina heittää keskustaa… ni täytyy kärsiä kaikki talvet kotona koneella ennenkö voi skopal lähtee keväällä (Y)
aipe
L.A.&T.L.
Yksinäisyys
Oletko yksinäinen?
Tunnetko, että sinulla ei ole ketään kenelle voit kertoa omia salaisuuksia ja syvimpiä tunteita?
Oletko yksinäinen, vaikka sinulla olisi kavereita ympärillä vai johtuuko yksinäisyyden tunne seuran puutteesta?