Tiedättekö sen matkanjälkeisahdistuksen, jonka paluu arkeen aiheuttaa? Se on nyt päällä ja pahasti, kun ikävöin ihan hirveästi hölöttäviä taksikuskeja, kiireisiä katuja, oudon laimeaa kahvia, Mariannan loputonta siivooja-läppää, huippuhienoa hotellia, yllätyksellisiä päiviä, muotiviikkohumua ja kaikkea muuta koettua. Kyllä tyypit oli oikeassa - New Yorkissa on se jokin taika, joka sytyttää saman tien kaipuun takaisin.
Vaikka toisaalta oli myös ihanaa kävellä unenpöpperössä pitkin Turkua, nukahtaa omaan sänkyyn, popsia aamupalaksi ruisleipää ja nähdä kivoja tuttuja kasvoja. Ja tietenkin myös hääräillä harkoissa tusinan kuusivuotiaan kanssa varsinkin, kun yksi halusi kipeästi tietää, että ”jemmailiks ja jammaliks sä siellä” ja toinen luuli, että New York sijaitsee Tallinnassa ♥
Muotiviikoilla näkyi ihan semimielenkiintosta sakkia… Bongauksista tulee vielä oma postauksensa, kun räpsin taas satoja ruutuja näytösviraista sillä välin, kun Marianna istuskeli näytöksissä!
Varpaiden tuijottelu onnistui rapakon toisellakin puolella ihan rutiinilla.
Ivana Helsingin näytöksen eturivissä fiilis oli vaan niiiiin mieltön! Tästäkin saa luvan tulla ihan oma postauksensa, kun muutenkin ilta oli ihan loistava avajaisineen :)
Kaikista ihanin vieralemistamme seuduista oli ehdottomasti se naapurusto, jossa Ivana Helsinginkin liike sijaitsi. Niin ihanan symppistä aluetta katutaiteineen sekä persoonallisine liikkeineen ja rafloineen!
Ja niin, rafloista puheenollen… Taisin kokea elämän toistaiseksi mieleenpainuvimman ruokakokemuksen, kun viimeisenä iltana söimme ”kevyet iltamätöt” Gordon Ramsayn Maze-ravintolassa. Viiden ruokalajin menu oli ihan käsittämättömän herkullinen ja varsinkin kuvien punajuuriannos oli miljoonine makuineen ihan mahtava. Masensi vähän keskiviikkona tiputtaa tuttu pakastekeittopussi kattilaan ja jatkaa kuivia ruokarutiineja kotona Turussa näiden kokemusten jälkeen :D Kiitokset tästäkin elämyksestä Veikkauksen mahtavalle porukalle, joka jaksoi setviä meille paikat mukaan :)
Näillä kengillä sinne ravintolaan talsittiin, ovat muuten korosta huolimatta supermukavat sellaisissakin jaloissa, joilla on köpötelty edellisinä päivinä yli vuorokauden verran tunteja!
Meidän ei käynyt kauheasti kateeksi sitä tyyppiä, joka istui kuvan henkilön takana näytöksessä…
Marianna näpläämässä vissiin kameraa näytöksessä
Päivät olivat sen sortin rumbaa, että aika usein unohtui sellainen pikkuseikka kuin syöminen kokonaan. Onneksi oli Starbucksit joka kulmassa sekä jokaikisessä apteekissa kunnon valikoima ihania hedelmälajitelmia!
Joku random poseeraa kerrankin silmät jossain muualla kuin varpaissa. Odottelen tässä lähtöä Hilfigerin näytökseen - ei ollut muuten meikäläisen parhaimpia settejä se :D
Mulla on nyt loppumaton kiitollisuudenvelka kaikkia matkan mahdollistaneita tahoja kohtaan. Oli ihan mieletön reissu ja porukka - kiitos etenkin Mariannan sekä Veikkauksen matkanvetäjien sekä herttaisten kantisarvonnan voittajien.
Ja sori, NY-postaukset eivät lopu vielä tähän… Nyt oli vain pakko päästä purkamaan päällimmäisiä fiiliksiä.
Ps. Kirjoitin tämän postauksen 5 (VIISI!!!!) kertaa ja siihen meni ihan liikaa tunteja, olen luonnollisesti siis tosi kiitollinen myös tekniikalle! Nyt menen kiukkuisena nukkumaan :D
Kommentit 11