Tämä on niin sanottu kaverihaastattelu. Kyllä, vaikka Steen1 on yksi 1294:stä ystävästäni Facebookissa, on hän sitä myös oikeassa elämässä. Luulen niin, ainakin. Olenhan lyönyt rumpua parillakin miehen äänitteellä. Sen vastapainoksi olen yrittänyt keksiä tavallista kiperämpiä ja hankalampia kysymyksiä miehelle pohdittavaksi, olemmehan kavereita. Eri asia on, olemmeko enää tämän haastattelun jälkeen.
No, olen antanut Stenkalle siimaa antamalla hänelle tilaisuuden vastata kysymyksiin sähköpostitse. En ole siis yrittänyt jallittaa häntä puhelimitse tai kasvotusten hankalilla aiheilla. Jos joku harmistuu tästä, se on voi voi. Päättäköön lukija, onko tämä hyvä haastattelu vai ei. Minun mielestä on. Aivan kuten ne sadat hienot pienlehtihaastattelu 1980- ja 1990-luvulla, jotka tehtiin kirjeitse ja painettiin lehteen. Nyt meillä on netti ja sähköposti. Tätäkin on nykyaika.
Steen1 on äskettäin julkaissut uuden albumin nimeltä Jedin paluu, jolla vierailevat Petos, Paleface, Julma Henri, Jontti, Shaka, Pyhimys, Retale, Rauhatäti ja Juno. Miksi rap- ja hiphop-artistien levyillä pitää aina olla niin paljon vierailijoita, eli featteja, Seppo ”Steen1” Lampela?
– Ei pidä. Itse asiassa mun mielestä parhailla räppilevyillä on tosi vähän, tai ei ollenkaan featteja. Silloin artistin ääni syvenee levyn mittaan ja voi saavuttaa suurempia totuuksia sanojen takaa. Pahimmillaan vieraat rikkovat artistin luomaa tunnelmaa. Se on taitolaji. Mä itse valitsin featit kahdesta syystä.
– Levyn on tarkoitus olla snadi läpileikkaus vuosien varrelta ja se oli luontevaa tehdä vierailijoiden kautta. Siis sellaisten, joiden kanssa mulla on jotain historiaa musiikin parissa. Levyllä vierailleiden tyyppien kanssa on ollut aina mukavaa viettää aikaa ja tehdä musaa, ja halusin yrittää siirtää sitä fiilistä levyllekin. Motiivit eivät olleet kaupalliset, vaan enemmänkin omaa fiilistelyä. Mun mielestä homma onnistui ihan hyvin. Myös uusia featteja tietty löytyy, esimerkiksi Rauhatäti.
– Toinen syy oli se, että olen itse tehnyt koko levyn biitit ja tuotannon. Pelkkä omat biitit/omat riimit -ratkaisu olisi voinut olla vähän torttua tortun päällä. Nyt vierailijat antavat biiteille syvyyttä omilla tyyleillään. Eli ”myös näin voi asiat tehdä.” Jos olisin käyttänyt ulkopuolisia biittejä tai tuottajaa, en olisi ottanut noin montaa feattia levylle.
Onko sellaisia artisteja, joita et missään nimessä halua levyillesi?
– No onhan tuollaisia pitkä lista, niinkuin varmaankin kaikilla. Tosin mä en tee tollasia päätöksiä useinkaan musiikillisin perustein. Jos tyypin kanssa synkkaa ja löytyy intoa tehdä, niin loppu on vain tekniikkaa. Kusipäiden kanssa tulee vain pää kipeäksi. Musiikillisesti on joskus todella siistiä yrittää rikkoa perinteisiä vastakkainasetteluita ja yrittää saada aikaan jotain uutta. Mä olen tehnyt musaa räpin kautta punkkiin ja progeen, eikä kaikkea ole vieläkään kokeiltu. Niko Ahvonen tuli Amnestyn tukikeikalla Tavastialla backstagelle mussuttamaan mulle jotain paskaa hirveessä jurrissa. Sen kanssa en tekisi biisiä. Näin esimerkkinä. Tosin Suosikin lukijat eivät tunnista miestä. Hyvä niin.
Entä sellaisia, joista haaveilet yhteistyön merkeissä?
- No näitäkin on paljon. Olisihan se siistiä päästä tekemään biisiä nyt vaikka Immortal Techniquen tai Zach De La Rochan kanssa, mut todellisuudessa nää yhteistyön ideat syntyy pikkutunneilla baarin nurkkapöydässä. Juuri niin kuin pitääkin.
Ensimmäinen Steen1-pitkäsoitto Salaliittoteoria ilmestyi vuonna 2004 massiivisten otsikoiden saattelemana. Millainen trippi on ollut nämä seitsemän vuotta rap-tähtenä Suomessa?
– Aikamoinen, siitä saisi kiinnostavan romaanin aikaiseksi. Tai jussiparviais-henkisen myrskyn vesilasissa. Vaikka 90 prosenttia tästä on muuta kuin musiikkia, niin kyl tää hienoa. Tosin kenenkään, ei kenenkään, kannata alkaa tekemään tätä helpon rahan toivossa. Rahaa voi tulla, mutta helppoa se ei ole.
– Mä olen päässyt moniin paikkoihin ja tavannut todella hienoja ihmisiä lavan molemmilta puolilta. Enhän mä olisi suakaan tavannut, jos et olisi kuunnellut Varasta pomolta-levyä. Ja kelaa, mitä mekin ollaan ohimennen käyty läpi. Mä olen käynyt tän maan isot lavat ja pienet klubit läpi, tehnyt valtavirtatelkkaria ja underground-radiota, päässyt seuraamaan nuorien tekijöiden matkaa eturivin artisteiksi… You name it. Onhan tää nyt ollut ihan kipeen makeeta!
Kuinka paljon olet muuttunut ihmisenä näinä vuosina? Vai oletko lainkaan?
— Tietenkin mä olen muuttunut. Vanhemmiten tykkää ajatella objektiivisemmin, nuorempana eri mieltä olevat saivat vain kusipään leiman otsaan. Tää on aika pirun iso kysymys. Ehkä joku muu osaisi vastata tähän paremmin. Kyl mä itse kuuntelen jotain vanhempia biisejä, tai luen vanhempia tekstejä kotisivuilta ja kelaan, et ”kukas tää kaveri oikein on?” Nyt elämässä on enemmän tasoja.
Alkuperäisestä poliisisurmaajalta lainatusta taiteilijanimestäsi Steen Christensen nousi suuri skandaali mediassa. Niin suuri, että päädyit muokkaamaan sitä sovinnollisemmaksi. Kuinka paljon hyötyä tai haittaa tuosta kohusta oli?
– Varmasti molempia. Kyl mä olen varmaan edelleen Suomen kirjoitetuimpia artisteja, mut on siinä kääntöpuolikin. Mä olen yrittänyt tehdä tässä jo pari vuotta musaa myös omalla nimelläni, mut se ei oikein kiinnosta mediaa. Kun mua pyydetään haastatteluun, halutaan aina käyttää Steen1-nimeä mun oikean nimen sijasta. Vaikka toivoisin toisin. sit samassa haastiksessa kysytään, miksi käytän Steen1-nimeä. Samalla tavalla jokaisen iltapäivälehtijutun sivuun laitetaan sellainen infotiivistelmä, missä käydään läpi tää Steen Christensen-juttu. Vuodesta toiseen. Vaikka media paheksuu, se samalla haluaa käyttää nimeä. Se on raflaavaa. Siinä on tuplastandardin makua.
– Iltapäivälehdet syyttivät mua poliisimurhilla rahastajaksi, vaikka tiesivät oikeasti paremmin. Kuitenkin isoimmat rahat tienataan Estonialla, Breivikillä ja vastaavanlaisilla tragedioilla, joista voidaan kirjoittaa kuukausia. Miksi kukaan ei syytä heitä kuolemilla rahastamisesta? Tämä ei tietenkään vie pois sitä tosiasiaa, että olisin voinut miettiä nimivalintaa hieman pidempään. Mutta näin pitkässä juoksussa tuskin kukaan enää sekoittaa mua poliisimurhaajaan. Se lienee työvoitto.
Lauri Tähkä on haastatteluissa sanonut, että mitä enemmän artistia ja hänen tekeleitään mediassa haukutaan, sitä paremmin levyt myyvät. Onko Steen1:n nyt syytä huoleen, kun Jedin paluu sai musiikkilehti Rumban tuoreimmassa numerossa täydet pisteet?
– Niin sai Lauri Tähkäkin. Sen kannattaisi olla huolissaan. Eihän tätä kukaan usko, mut mä en ajattele rahaa levyä tehdessä. Mä alan jännittämään myyntejä vasta, kun levy on kaupassa. Niin sen pitääkin olla. Mä en tee taskulaskinräppiä. Jos lopputuotetta kelaa liikaa, tuloksena voi olla jokin omituinen tuote taideteoksen sijasta. Kyl mä toivon jengin mielummin nauravan ja itkevän mun musaa kuunnellessa, kuin sen jäävän taustalle tavaratalo- tai hissimuzakiksi. Mulle tärkeää ei ole yleisön määrä, vaan laatu. Joskus kuuntelijan tunnereaktio on niin vitun vahva, että se saa mutkin valtaansa.
Kuinka paljon rap-artistille on hyötyä tai haittaa salonkikelpoisuudesta? Haluaisitko päästä Linnan juhliin edustamaan suomalaista rap-skeneä Palefacen tavoin?
– Mä itse kokisin sen taakaksi, mutta en tietenkään puhu kaikkien räppäreiden puolesta. Toiset ovat tyytväisiä vallitsevaan tilaan ja se on ihan fine. Mutta jos haluaa nakertaa sisältäpäin romahtavan systeemin perustuksia, turha odottaa systeemin johtajilta kukkapuskia. Tossa on mun mielestä suomalaisen räpin tärkein kahtiajako: Nuoletko pomon persettä vai puretko ruokkivaa kättä? Itse en varmaankaan linnaan menisi.
Miltä tuntui, kun Paleface pääsi sosiaalidemokraattisen naispuolisen presidenttimme juhliin teemoilla, joita olit itse jo paljon aiemmin teksteissäsi viljellyt, mutta sinä et?
– Tasan eivät käy nallekarkit. Paleface teki sen hienostuneemmin, enkä koe hänen menestyksensä olevan minulta pois. Näin musiikki ja maailma on toiminut varmaankin aina. Ensimmäiset eivät korjaa pottia vaan se, jolla on taito popularisoida. Juuri tuossa kohdassa Karri on onnistunut ja tehnyt erinomaista duunia. Ja olisihan se nyt ääliömäistä väittää mun keksineen noi teemat. Ne ovat ikuisia. Ne ovat olleet ennen meitä ja jäävät meidän jälkeenkin. Se on aate, ihmistä suurempi. Ja niinkuin jo mainitsin, mä en musiikkia tehdessäni ihan ekana kelaa presidenttiä.
Olet ajoittain manaillut heikkoa taloudellista tilannettasi, jonka seurauksena olet satunnaisesti julkaissut omalla kustannuksellasi poltettuja levyjä akuuttiin rahapulaan. Kadehditko Rähinä Recordsin artisteja kuten Fintelligens, Cheek tai Puhuva Kone, joilla tuntuu menevän taloudellisesti paremmin?
– Hell no! Kelaa nyt Cheekkiä, kundi tekee about 150 keikkaa vuodessa. Mä en koskaan lähtisi siihen. Mä teen kolmasosan ja sekin tuntuu olevan jo aivan tarpeeksi. Räpissä toimivat samat periaatteet, kuin muussakin elämässä: Kova duuni ja päämäärätietoisuus kannattavat. Esimerkiksi Cheekin menestys on täysin ansaittua, sanoivat vihaajat mitä tahansa. En koskaan lähtisi samanlaiseen rumbaan. En ikinä.
– Rähinän materiaali on nimenomaan valtavirtaa, kun mun matsku on vastavirtaa. Kummallakohan sitä radiosoittoa saa enemmän? Toi on ihan tietoinen valinta. Mä tavallaan nautin mun taiteilijaelämän ylä -ja alamäistä. Se tekee elämästä villiä. Riski ei ole riski, jos alla on paksu turvaverkko. Epäonnistumiset tietävät raksakeikkaa, onnistumiset musakeikkoja. Tätä ei voi suositella kaikille, mutta mun kaltaiset ihmiset eivät kestä muunlaista elämää. Tasaisuus ajaa miehet baariin ja tekee onnettomaksi. Liiasta omaisuudesta on välillä päästävä eroon, että pääsee taas juoksemaan kevyempänä.
Keikkailet nykyään livebändin, The Orkestran, kanssa. Miten livebändin kanssa keikkailu eroaa taustanauhojen - tai MC:n - kanssa esiintymisestä? Kummasta diggaat enemmän?
– Tietenkin livebänditouhu on nyt hienoa, kun se on mulle uutta. On vapauttavaa astua askel taaksepäin ja olla yksi instrumentti muiden joukossa. Myös livebändin myötäeläminen musiikissa tuo siihen enemmän voimaa, kuin luuppaava taustanauha. Nauhan etu taas on sen antama vastuu. Kukaan ei auta, jos kämmäät. Jos pystyt hoitamaan keikan kotiin, olet oikeasti hyvä esiintyjä. Siinä suhteessa bändi on kevyempi, itse ei tarvitse kantaa kaikkea.
Entä tuo tulopuoli, kun jakajia on enemmän. Kannattaako keikkailu livebändin kanssa, kun keikoista jää vähemmän käteen? Vai pidätkö itse kaikki rahat ja annat taustasoittajille vain ”arvokasta esiintymiskokemusta”?
– Noi Orkestran kundit ovat sen verran kokeneita, että kyl niille pitää antaa päisää. Tosin bändikeikkaliksa on korkeampi, joten mä en jää siinä tappiolle.
Olet myös poliittisesti aktiivinen. Osallistuit eduskuntavaalehin Suomen Kommunistisen Puolueen listoilta sitoutumattomana ehdokkaana 2007, mutta et päässyt 1842 äänelläsi Arkadianmäelle. Mitä olisit tehnyt eduskunnassa, mikäli olisit tullut valituksi?
– Silloin suunnitelmat olivat suuret, mutta nyt kokeneempana tiedän vaikutusmahdollisuuksien olevan sielläkin pienet. Systeemi on suunniteltu siten, ettei sen muuttaminen ole helppoa. Se on samaan aikaan hyvä ja huono juttu. Matkalla ehtii harkita muutoksien tarpeellisuutta, mutta samalla se tukee jämähtäneitä rakenteita ja niitä voidaan käyttää aika helposti väärin.
Nyt olet sentään Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu liikuntalautakunnassa. Miten Suomi ja Helsinki makaavat kantaaottavan 35-vuotiaan rap-artistin silmin katsottuna 2010-luvulla?
– Jännää on se, että ajat tuntuvat kovenevan jatkuvasti kaikille muille kuin suurpääomalle. Kelaa itse, kauan tätä on jatkunut? 1980-luvun kasinotalous jatkuu edelleen, vaikka pankki on jo tyhjä. Rakenteita kevennetään loputtomiin ja turvaverkossa on yhä suurempia aukkoja. Silti poliittisen media fokus on maahanmuuttajissa, homoissa ja vihapuheissa. Se on absurdia.
– Juuri tällaisina aikoina se kaikki tulisi unohtaa ja keskittyä isompiin ongelmiin. Mikään edellämainituista ei ole tärkeysjärjestyksen kärjessä. Maahanmuuttajat eivät sulje terveyskeskuksia ja kouluja, eivätkä homot ole syyllisiä pankkikriisiin, vaan ovat veronmaksajina samassa veneessä. Miksi emme arvostele pankkimaailmaa yhtä ankarasti? Eikö se ole yhtä konkreettista kuin fägetit ja rättipäät? Nyt ei kannattaisi miettiä sitä helponta kohdetta vihata, vaan tärkeintä.
Heräät Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon välistä. Mitä on tapahtunut?
– Me ollaan todennäköisesti harrastettu kolmistaan seksiä ja nukahdettu sitten siihen.
Teksti Nalle Österman
Kuvat Jari Tolvanen ja Marko Saarelainen
Kommentit 1