Enää kolme ratsastustuntia, ja alkeiskurssi on ohi. Tunnelma on iloinen - ja vähän haikea. Syitä on ainakin neljä:
Alkeiskurssi on edennyt jo melkein puoliväliin. Tiedän, että ratsastajan istunnassa on hiomista vaikka loppuelämäksi, mutta silti sen vaikeus yllättää.
Olen jälleen hurahtanut! Takana on alkeiskurssin kaksi ensimmäistä tuntia, ja nyt ihmettelen, miksi en palannut tunneille aiemmin.
Kohta se alkaa! Olen ilmoittautunut aikuisten alkeiskurssille. Päätin, että on parempi aloittaa harrastus reilusti alkeista, sillä edellisestä ratsastustunnista on aikaa jo (liian) monta vuotta. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa kokoontuvassa ryhmässämme ratsastaa sekä ihan aloittelijoita että meitä vanhan harrastuksen lämmittelijöitä.
