Kovaa kyytiä kuralammikkoon
Olin ratsastanut vasta vähän aikaa, kun sain ratsukseni tallin villeimmän ponin. Tuo poni puri kaikkia ja kaikkea… Minä pieni reppana laitoin sen pesarissa ihan yksin kuntoon. Vartin tappelemisen jälkeen sain kuin sainkin kaikki kamat ponille. Kun olimme taluttamassa pollejamme maneesiin ja olimme päässeet tallipihaan asti, tämä Raksu (nimi muutettu) villiintyi! Se alkoi ravata kauheaa kyytiä, ja minä ”taitavana” tyttönä sitten roikuin perässä ja heiluin kuin heinäseiväs… Oli noloa, kun kaikki kaverini näkivät roikkumiseni ohjissa. Joku hoitajista tuli apuun ja otti raisupollen kiinni, mutta minäpä molskahdin kuralammikkoon! Sen koommin en ole sitä ponia pihalla talutellut, vaikka pärjäänkin sille nykyään huomattavasti paremmin. Tarinan opetus: kokeneemmat ratsastajat voisivat auttaa kokemattomia ja kokemattomammat (kuten minä, kröhöm) pyytää rohkeasti apua.
Tralla
Jättiläisponi
Olin ratsastanut vasta vähän aikaa. Saimme tallikaverini kanssa tehtäväksi hakea Vilma-hepan sisälle, laittaa sen ratsastuskuntoon ja taluttaa kentälle. Olimme innoissamme, emmekä malttaneet kuunnella ohjeita kovin tarkasti… Juoksimme hakemaan Vilmaa. Kun tulimme sen kanssa tallin pihaan, ihmettelimme, miksi muilla oli niin hauskaa. Veimme kuitenkin hepan sinne minne pitikin. Silloin meille kerrottiin, että hevonen ei ollutkaan se, mikä piti! Saimme kuulla, että Vilma on oikeasti poni, ja me olimme taluttaneet suomenhevosta. Oli aika hauskaa viedä ”väärä heppa” takaisin ja hakea tilalle oikea Vilma, kun tallikaverit nauroivat vieressä.
I WAS BORN 1994
